Home / Uncategorized / Tokoa hyvällä fiiliksellä

Kun sain tottelevaisuuskokeen alokasluokan koulutustunnuksen (TK1) valmiiksi viime syksynä riiseninarttuni Iineksen kanssa huokaisin helpotuksesta. Koularin saamiseen ei mennyt kuin se minimi (=kolme koetta), mutta se tuntui sitäkin suuremmalta tuskalta. Puhuin kovaan ääneen että tällä koiralla ei kyllä enempää tokoilla, tavoite saavutettu.

wp_20160720_044

Iinestä on pennusta asti ollut hankalaa kouluttaa, sillä ei ole samanlaista miellyttämishalua kuin vanhemmalla uroksellani, jolle toko oli suorastaan helppoa opettaa. Alunperin lähdin tokoon Iineksen kanssa ihan mielenkiinnosta – onko koirasta siihen ja osaanko itse kouluttaa myös toisenlaista koiraa.  Koska minulla oli pelkkiä hyviä kokemuksia Marsusta KKN:n Extremetottis-kurssilta, ilmoittauduin mukaan hänen jatkotoko-kurssille. Tällä kertaa en ollut huolissani, että paikan päällä olisi pelkästään supertokoilijoita bordercollieineen esittämässä kuinka taitavia ne ovat. Tokon koesäännöt muuttuivat viime vuoden elokuussa, joten hyvät neuvot minulle vieraiden liikkeiden opettamiseen olivat tarpeen.

wp_20160713_005

Jatkotokotunneilla KKN:n kotikentällä oli älyttömän hyvä yhdessä tekemisen meininki. Tunnit räätälöitiin niin, että jokaiselle tuli haastetta, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Tunneilla Iines oppi uudet asiat melko ketterästi, kuten merkin kierron, ruudun ja peruuttamisen sekä paransi jääviä liikkeitä huomattavasti. Kouluttaja osasi nokkelasti hivuttaa meitä aina vain parempiin suorituksiin ja saada paitsi koiralle myös omistajalle hyvän onnistumisen tunteen. Kurssin loppua kohden huomasin koirassani erikoisen muutoksen – vaikka olimme treenanneet tunnin (taukoja tietysti välissä), se ei olisi halunnut lähteä kentältä autoon vaan jatkaa treenaamista! Aivan poikkeuksellista koiralleni, joka teki aiemmin tottista ehkä joskus kun huvitti, jos silloinkaan. Olemmekin jo ilmoittautuneet seuraavalle kurssille, niin päästään vielä syksyllä kisaamaankin avoimeen luokkaan.

 

Ona Lehtovaara