Home / Uncategorized / Palaset loksahtelee paikoilleen

Olen aiemmin jo joillekin kertonutkin, kuinka meidän agilityvalmentautuminen alkoi Loki-holskun kanssa. Ensimmäinen valmennusviikonloppumme oli viime vuoden puolella. Ensimmäisen päivän treenit koostuivat lähinnä muutamasta esteestä, koska ohjaajalla (minulla) ei oikein ollut koira ”hallinnassa”… Varmaan tuttu tunne monelle muullekin? 🙂

Olimme ensimmäistä kertaa isossa hallissa (neljä kenttää) ja Lokin mielestä minä jännitin ihan liikaa. Pieni hollantilainen keskittyi enemmän rallattelemaan ympäriinsä kuin kuuntelemaan minun ohjeita. Toinenkin päivä jatkettiin jokseenkin samalla linjalla. Muuri tuli kyllä samalla harjoiteltua, kun jostain syystä alkuun teimme muutamia toistoja… Kaiken kaikkiaan omalta osaltamme valmennusviikonloppu meni enemmän yhteistyön kehittämiseen kuin itse agilityn harjoitteluun, mutta pääsin seuraamaan monia koirakoita ja oppimaan uutta. Kouluttajat olivat myös todella hyviä ja teimme meille sopivia, pieniä harjoituksia. Lokikin saatiin keskittymään, kun teimme viimeisenä harjoituksena kontaktitreeniä

Meidän piti tammikuussa aloittaa harjoittelu TSAU:lla, että päästään treenaamaan oikein kunnolla ja isossa hallissa kouluttajan kanssa. Alkuun kuitenkin tuli vähän saikkareita, niin ohjaajalle kuin koiralle. Pääsimme vihdoin aloittamaan harjoitukset nyt helmikuussa!

Valmennusviikon muistikuvat mielessä lähdin treeneihin aika suurella jännityksellä. Pysyykö koira varmasti kentällä? Toivottavasti hallilla ei ole hirmusen monia treenejä samaan aikaan! Miten saan itse tsempattua, etten jännitä liikaa, Loki kun ottaa etäisyyttä samantien 2m kun minä jännitän liikaa. Ryhmämme kuitenkin on ihana ja  kouluttajan kanssa pohdittiin, miten toimitaan. Otettiin pari varmistajaa aidoille alkuun, että saisin itsekin mielenrauhan.

Sisääntulomme halliin oli aikas railakas! Loki villiintyi, kun kuuli toisten juoksevan innolla putkeen. Tehtiin vähän tottista (istu/maahan/paikalla oloa) ja sitten pyysin Lokia huilaamaan kentän laidalle. Siinä hän kyljellään köllötteli. Kentälle kun siirryttiin, leikimme hetken ja alkuun teimme vain pari hyppyä.  Loki teki työtä pyydettäessä ja keskittyi hienosti! Siirryimme vähän vauhdikkaampaan harjoitukseen; oli hyppyjä ja putkia. Loki haki upeasti putket ja hypyt, ohjaaja oli hieman…noh…hidas 🙂 Tässä vaiheessa olin jo ihan ihmeissäni. Ihanaa, meidän yhteistyö sujuu, isossa hallissa ja vieressä on vielä kolmet treenit käynnissä!
Pienen tauon jälkeen otimme vielä toisen kierroksen. Loki jatkoi yhtä keskittyneenä ja itsekin aloin luottamaan kaveriin paremmin. Pääsin harjoittelemaan omaa ohjaamistani enemmän. Omassa ohjaamisessa olikin parantamisen varaa. Olin tutustunut tehtäviin treenien alussa, jolloin ajatuksena oli, miten pitää koira hallinnassa. Nyt pitikin ajatella kaikki hieman uudelleen, koska Loki oli täysin keskittynyt harjoituksiin.

Väsynyt koira on onnellinen koira!

Kaiken kaikkiaan olin yhtä hymyä ja onnea illan päätteeksi. Olemme viime aikoina leikkineet paljon ja yhteistyön rakennus on ollut suurimpana tavoitteena. Näissä treeneissä jokin loksahteli paikoilleen. Nyt toivotaan, että se on pysyvää 😀 Näiden onnistumisien kautta jaksaa taas harjoitella lisää!

Lokin kanssa meillä on tavoitteena edetä hitaasti ja nauttia niistä pienistäkin onnistumisista. Epäonnistumisia mahtuu aina mukaan ja niistäkin voi oppia paljon, kunhan muistaa, ettei jää miettimään niitä liikaa. Pitäkää hauskaa koirienne kanssa ja nauttikaa yhdessä tekemisestä!

 

 

– Agilitykouluttaja Anni –